koirista ja muusta pilke silmäkulmassa

Olen joskus toiminut koirien “osakasvattajana”
(siis, en ole kasvattanut mitään osia koirista, vaan osallistunut pieneltä osaltani kasvatustyöhön) ja miettinyt, miksi koiramaailmassa lähes poikkeuksetta toimii lainalaisuus: Mitä isompi koira, sen isompi pentue. Mitä pienempi koira, sen pienempi pentue.

Mennäänpä sitten kerralla oikein reilusti ajassa taaksepäin ja ajatellaan aikaa, jolloin koirilla ei ollut neljää seinää ympärillään, ei valmista ruokaa kahta kertaa päivässä, ruoka- tai juomakuppia yleensä, eikä kaksijalkaista lenkkeilyttäjää ja palvelijaa ensinkään eli ne elivät karun luonnon armoilla.

Eikö silloin olisi ollut helpompi isomman koiran puolustaa pentujaan ja isompien pentujen muutenkin helpompi selvitä hengissä elämän alkutaipaleiden haasteista? Mutta ei! Mitä pienempi koira, sen pienemmät pennut ja pentueet. Pariviikkoisena oli jo pystyttävä tappelemaan sapelihammastiikerin pentujen ja Microraptorin pentujen kanssa. Mitä teki vinttikoiranpennut sillä aikaa…. söivät aamupalaksi kiinnijuoksemiaan Eryops megacephaluksia ja jättivät juosten helposti uhkaavat Brontotheriumit ja tietysti makasivat suurimman osan päivää vailla huolenhäivää reporankana lattial….. eikun maalla, kun pikkukoiranpennut taistelivat korkeintaan muutaman velipojan avustamina selviytymisestään.

Kissoista en tiedä mitään, niin en puutu niiden pentuekokoihin, mutta entäs jos sama toimisi ihmisillä. Otetaan esimerkki: Anna Abreu rakastuu ja menee naimisiin ( jostain käsittämätömästä syystä) Danny de Viton kanssa, niin he saavat takuuvarmasti vähintään neloset. Juha Mieto pokaa jostain syystä Adrianne Palickin, niin lapsia tulee yksi tai ei yhtään. Onneksi tämä ei pidä paikkansa ja Annakin varmaan huokaa helpotuksesta, ettei tämä ole mahdollista.

Eläinmaailman “lapsia” kutsutaan monella lajilla poikasiksi. Ne ovat sukupuolesta riippumatta poikasia. Mutta muuttuvatko esim. tyttölinnunpoikaset jossain välissä tyttösiksi? Vai menisikö se sitten sukupuolitasa-arvoa loukkaavaksi nimittelyksi, jos tipuja alettaisiin kutsua tyttösiksi?
No tasa-arvoahan loukataan muutenkin koko ajan ja useimmiten naaras-sukupuolta sortaen: Ruokapöydässä meillä on kahveli, mutta missä on kahsisar? Entisaikoina päitä katkoi pyöveli, mutta pyösisar ei töitä löytänyt. Savanneilla vaeltelevat puhvelit, mutta puhsisaret lienevät kuolleen sukupuuttoon. Talvipakkasilla tohvelit ovat mukavat, mutta kaupoista ei taida kirveelläkään saada paria tohsisaria, eikä muruja saa pois lattialta harjan ja sihsisaren avulla.

Hevoset saavat yleensä yhden varsan. Lehmät yhden vasikan. Norsut yhden poikasen, mutta koirat rodusta ja koosta riippuen eri määrän pentuja. No miksi? Ei se selvinnyt vieläkään, mutta ehkä koirilla on omat salaisuutensa. Yhdellä tarinan koiralla ainakin oli:

Koira meni työvoimatoimistoon ja kysyi virkailijalta voisiko tämä mahdollisesti auttaa työpaikan etsimisessä.
Virkailija oli tosi ihmeissään nähdessään puhuvan koiran, mutta vastasi, että eiköhän tässä tapauksessa töitä löydy helposti. Paikkakunnalle on juuri tullut sirkus ja siellä varmaan ollaan kiinnostuneita tuollaisesta osaajasta.
Virkailija alkoi etsiä sirkuksen yhteystietoja koneeltaan.
- Anteeksi, sanoi silloin koira, - on tosi ikävä keskeyttää, mutta mitä ihmeen työtä sirkuksessa muka voisi olla muurarille?

Ystävällisesti,

Hirvee Harmikoira

 
Pariutuminen, parittelu, kiima, sukuvietti, ulvonta, karkaaminen, merkkaaminen, katoaminen, en syö, seinänläpi s**tana, jne. jne.. ,niin tuttua meille jokaiselle, jolla sattuu olemaan eri sukupuolta olevia koiria ja pikkuisen tutunomaista niillekin, joilla on vain yksi koira tai pelkästään samanlaisella alapääanatomialla varustettuja lemmikkejä. Ainoa millä tämä on ollut vältettävissä on lukkiutuminen neljän seinän sisälle, kun kiima iskee tai naapurin koiralla se pukkaa päälle. Tämä ei toisaalta ole mukavaa ja ulkona kuitenkin on käytävä, niin väkisinkin tämä koskettaa meistä jokaista…. siis koirienkin osalta

Sanontahan sanoo, että luonto ajaa tikanpojan puuhun, mutta kyllä minun mielestäni se voisi kuulua myös: ” Luonto auttaa koiran vaikka kuuhun”. Ainakin mittelspitzit ovat kyllä äärimmäisen kekseliäitä, kun sille päälle sattuvat ja olen kuullut, ettei välttämättä kaksimetrinen aitakaan ole mittelinvarma. Ilman kattoa :-)  ( Onkohan muuten sanonta “pomminvarma” peräisin Pomeranioitten lisääntymistaistelusta).

Seuraavat lopputulokset eivät onneksi ole totta, vaan peräisin ystäväni ehtymättömästä vitsiarkistosta:

- Mitä tulee kun yhdistää traktorin ja koiran?
- Traktori, joka nostaa puun kohdalla takarenkaan ilmaan ja päästää lirauksen bensaa puun juureen.

- Mitä saadaan kun risteytetään bullterrieri ja kultainen noutaja?
- Koira, joka säikäyttää sinulta löysät housuun
ja juoksee sitten hakemaan vessapaperirullan.

On se luonto myös ihmeellinen, kun osaa kirjoittaa geeneihin oikeat ohjeet, joilla ihanat koiranpennut kehittyvät aikuisiksi hurmureiksi. Lapseni kysyi kerran, että “Miksi dalmatiankoirilla on mustia pilkkuja?” 
Hyvänä isänä vastasin tietysti että: ” No siksi tietysti, koska ne näyttäisivät hassuilta, jos niiden turkissa olisi huutomerkkejä tai puolipisteitä.”

Lopuksi kerron ystävästäni, joka on eläinlääkäri ja hehän tunnetusti ovat “Aina töissä”. Hänen puhelimensa soi myöhään lauantai-iltana. Toisessa päässä ollut vanhahko nainen kysyi: “Miten saan nurmikollani parittelevat koirat lopettamaan?”
“Hätistäkää niitä harjanvarrella” neuvoi ystäväni ja sulki puhelimen.
Kohta puhelin soi jälleen, ja sama nainen valitti, ettei neuvo tepsinyt.
“Heittäkää koirien päälle sangollinen kylmää vettä”, neuvoi hän ja sulki puhelimen.
Taas kului pari minuuttia, puhelin soi ja sama ääni aloitti: “Kun vesikonstikaan ei auttanut, niin…”
Eläinlääkäri keskeytti: “Menkää pihalle ja kertokaa uroskoiralle, että puhelin soi!!”
“Mu-mutta… Miten se voisi auttaa?”

“Hyvä rouva. Se on toiminut ainakin minulle jo kolme kertaa viimeksi kuluneiden kymmenen minuutin aikana.”
Ystävällisesti,

Hirvee Harmikoira

Ensinnäkin Oikein Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta 2012 kaikille!!!

Toiseksi: Älkää antako koskaan missään olosuhteissa koirallenne kinkun läskejä ja nahkaa, vaikka kuinka tekisi pahaa heittää niitä pois. En morkkaa mitään uskontosuuntaa, tahi kansalaisuutta, mutta juutalaisuus ei ole tässä tapauksessa hyve. Pirun pahaa tekee se, kun pari kiloa rasvaa kulkee koiran läpi. Se nimittäin muodostaa hyvin nopeasti ulostulevaa massaa, jota ei ole mukava pestä pois mistään!!! Eikä se koira raukka tajua, että sinä tarkoitit vain hyvää joulua myös hänelle, kun pakki sattuu niin perkeleesti.

Tottakai koirallekin voi ja pitää antaa herkkuja, mutta minun ratkaisuni glögipäissäni ei ollut viisas :-). Nyt “viisaanpana ja kokeneenpana koiranomistajana tiedän, että karvaturrit nauttivat puruluista, -kengistä ( siis niistä purukengistä, ei Christian Louboutinin korkoavokkaista ) -tikuista ynnä muista herkkupaloista.

Tosiasiahan on kuitenkin, että koiran elämässä jouluaatto on suhteellisen tavallinen päivä. Aamulla herätään. Haukutaan ja juostaan pihalla. Syödään. Levähdetään. Leikitään. Ainoa ero tavalliseen päivään lienee se, että kotiväki on koko päivän seurana ja sisälle on tuotu puu, niin ei tarvitse vaivautua joka pikku hätää varten ovelle norkoamaan.( Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että narttukoirakin osaa “nostaa koipea”, ainakin jos vaihtoehtona on nykyinen “joulusää” eli 5 astetta lämmintä ja eternal vesi/räntäsade vaakana päin taulua)
Mihin helvettiin se vesi menee?? “Viemäriin”, vastaa finninaamainen teinimme. Noooo, mutta sieltä? Siinä meneekin jo sitten sormi suuhun ja “haistvittu” kajahtaa!! Eli itse on jatkettava….. Oletan , että se vesi menee saaaaaaatanan pitkiä putkia pitkin vedenpuhdistamolle ja siitä se ajetaan mereen, josta se taas haihtuu ja sataa uudestaan vetenä meidän iloksemme. En minä vittu ole mikään biologi tai ympäristöministerin kälynserkunvaimonsulhasenkaima, enkä tiedä onko se näin, mutta “maalaisjärjellä” voisi ollakin.
Niin joulusta piti lätisemäni, niin omistin kerran kaksi greyhoundia. Molemmat olivat isoja uroksia tyyliin 35 kiloa ja vahvoja kuin perkeleet! Soramonttutreenillä, hyvällä ruoalla, rakkaudella ja rajoilla mä ja siippani ne laitettiin ihan kisoihin asti. Molemmat voitti yhden kilpailun, mutta sitten tuli “uutuuria” ja se oli förbi. Hieno kokemus kaikkiaan, enkä tiedä miten, jos mitenkään liittyy jouluun, mutta mähän oon blögin-kirjoittaja ja saan lätistä mitä haluan.
Liittyy se sen verran, että jouluaattona vuonna 1997 tapasin itsensä PUKIN!!! Oikeesti, en Teemua FC Schalkesta, vaan ihkaoikean joulupukin! Eihän siinä vanha ” Sibbo-buuende bättrefolk poika” saa sanaa suustaan, kun moiseen tilanteeseen äkkiarvaamatta joutuu. Änkytin jotain ” Hyvää joulua, herra pukki”, ( jälkikäteen se oli ehkä pressanlinnan mokaa: ” Hyvää iltaa Heeerra pääjohtaja” : kin pahempi,) mutta kaikki jää, jopa ahtojää olisi sulanut, kun pukki sanoi, että “Anna saatana paperia!” Minä siinä hädissäni sitten, että miksi? Vastaus ja haju tuli nopeammin kuin uskoinkaan:” Kai urpo tajuat kuka on Petteri Punakuonon perässä laukkaava poro? Rudolf Ruskeakuono, se on yhtä nopea kuin Petteri, mutta pysähtyy hitaammin!!

Vielä yksi ajatelma:
Mitä tekee mielenterveysongelmainen joulupukki, jos hän lopettaa uskomasta itseensä??

Ystävällisesti, jouluisasti,

Hirvee Harmikoira

Tällä kertaa pähkäillään koirien nimillä. Ensi alkuun leikitellään mustalla tytöllä nimeltään Miina. Istutin tyttösen keväisen työkalun päälle siinä muiden ahkerointia katsellessa ja mikäs siinä olikaan edessämme: Windowsin kaikille niin tuttu ja rakas Miinaharava.

Mää kävi yks päivä Turuus. Siäl ol valla kummalist kon sitä jo sanotanki suame ruandaks. Vastaa kävelee vaa hutsui ja tutui. Sai mää semmosenki kummalise nyanssitiaro et Turuus on 17 koirapuistoo. Mää kävinki yhres, sen nimi oli Härkämäki. Aika kummallist mun miälest. Viäl kummalisempaa oli ku yks ukko sanos et hänel o maailma tyhmin koira. Sen nimi oli Turun murre. Noo varmaa se oikias oli.

Luin yhtenä päivänä suomi24-sivustolta keskustelua koirien nimistä ja nimimerkki: jätetäännytsanomatta kertoi, ettei koiran nimessä saa olla paljon “ässiä”, koska koira voi pelätä suhauttavaa ääntä tai se saattaa muistuttaa käärmeen sihinää… pakko jälleen siteerata nuorisoa ja sanoa LOL. Enpä ole tavannut koiraa, joka pelkästään nimeään pelkäisi. Luulisin äänenpainon tms. merkitsevän kuitenkin enemmän. Sitäpaitsi useimmat koirat luulenevat, että heillä on useampikin nimi riippuen tilanteesta: Kaivettuaan juuri istutetut kukat penkistä hänen nimensä on ” Voi juma***** ja naapurin pihalle karattuaan nimi vaihtuu ” Nyt Tänne Sieltä” :ksi. Tosin jos emäntää/isäntää on oikein lukeminen, niin pikkusen kyllä pelottaa. Tuosta tuli myös mieleeni raviponi joka toivottavasti ei säikkynyt nimeään selostajan karjuessa : ” kärkeen kirii seitsemän L.S. Sunshine Shock”.

Kummallista miten koiramaailman sanat taittuvat ihmismaailmaan. Esimerkiksi narttu, joka tulkitaan hyvinkin negatiivisena, jos se naiseen kohdistetaan. Penikat tai pennut ovat lapsia vain hellittely ja positiivisessa mielessä. Tai niin no, ehkä ei aina, jos sattuu olemaan “naapurin penikoita”.

Söimunimi on Viron kieltä ja tarkoittaa haukkumanimi. Mikä sitten on haukkumanimi? Kait sekin on koiran nimi….tiedä häntä

Lopuksi iiiihan tooooosi juttu:
Eräänä yönä murtovaras murtautui taloon. Hän katseli taskulampun
valossa ympärilleen etsien arvoesineitä. Juuri kun hän oli laittamassa
korurasiaa säkkiinsä, kaikui pimeydestä outo ääni sanoen;
“Jeesus tarkkailee Sinua”.
Murtovaras sai melkein sydänkohtauksen, sammutti taskulamppunsa ja
jähmettyi paikalleen. Kun hetkeen ei kuulunut mitään, jatkoi hän
etsimistään. Juuri kun hän oli irrottamassa stereon johtoja, kuului
pimeydestä jälleen kirkas ääni: “Jeesus tarkkailee sinua”.
Täysin sekopäisenä pelosta, murtovaras alkoi katsella taskulampun
valossa ympärilleen etsien äänen alkuperää. Lopulta taskulampun
valokeila osui huoneen nurkassa olevaan papukaijanhäkkiin.
“Sinäkö puhuit äsken?”, murtovaras kysyi papukaijalta.
“Minä se olin”, papukaija tunnusti, “Yritän vain varoittaa sinua”.
Murtovaras rentoutui, “Varoittaa minua? Kuka sinä oikein kuvittelet olevasi.”
“Mooses”, vastasi papukaija.
“Mooses”, murtovaras nauroi huvittuneena,
“Minkälaiset ihmiset antavat papukaijalleen nimeksi Mooses?”

“Sellaiset, jotka antavat Dobermannilleen nimeksi Jeesus”, vastasi papukaija.

Ystävällisesti,

Hirvee Harmikoira

Jaahans, Jan-Hans, torui ruotsalaisystäväni kaveriaan hänen oltuaan liian varomaton koirien ruoanannostelussa. Siitä pääsemmekin helposti Åsensiltaa pitkin siihen, että jaahas mitä nyt ihmetellään koirista ja niiden elämästä?

Aika montaa suuntaa, saittia ja näkemystä on jo käsitelty, mutta mennään nyt sitten sinne perään eli bakkiin eli arseen eli takalistoon eli syvän pahanhenkäyksen maastoon eli sumeilematta koiran pehvaan.
Ensimmäisen karun ja niin aisteja infernaalisesti koettelevan kokemuksen sain, kun olin päässyt hienoon suhteeseen ihanan naisen kanssa, jolla oli pari koiraa.
Kaikki oli ollut ihanaa, romanttista, täynnä syksyistä lempeä, kun olimme olleet yhdessä, AH niin yhdessä ulkoiluttamassa koiria ja olimme nauttineet kirpakasta syyssäästä ja jopa pusutelleet lehtiään tiputtelevan, niin valokuvauksellisen kauniin tammen alla.
Kaikki oli ihanaa, kun pääsimme autoon….. rakkaus, ihana nainen, kivat koirat, ihana syys, lämmin auto ( Tietysti minun pelimiehenä tarkasti webaston ajastinkellon asentaneena) ja sitten kotimatkalle…..
Olimme ajaneet ehkä 10 km, kunnes isohkon nenäelimeni tavoitti Etnan tulivuorenpurkaustakin voimakkaampi… sanonko nyt HYVIN EPÄMIELLYTTÄVÄ HAJU. Sitä sitten ihmetellessäni ja toivoen, ettei se ainakaan lähtisi ihanasta tyttöystävästäni hän yksmalkaan totesi: ” Toi tyhjensi anaalirauhasensa”. MITÄ V****A???? ,jopa huusin mielessäni mietittyäni sekunninsadasosassa autokauppiaskaverini kalkyloidessa arvonalenemisprosentteja kyseisessä tapauksessa. No kaikki koiraihmiset ja minäkin nykyään tiedämme, että on ihan normaalia tyhjentää anaalirauhaskaasuja pitkän lenkin jälkeen, mutta kyllä minä aikuisten oikeesti ensin pelkäsin , että siellä mun ihka uuden Maserati Shamalin takapenkillä on pa**a.
Perästä kuuluu…..

Hirvee Harmikoira

Karvoja lienee monenlaisia, mutta kun blogin otsikko sattuu olemaan tämä, niin puhutaan koirankarvoista. Aluksi mieleeni tulee hyvän ystäväni luonnehdinta koirataloudesta: ” Vaikka siivoaisit kuinka paljon ja usein tahansa, koirankarvoja ei saa kaikkia ikinä pois edes hetkeksi!” ( Tämä lohdutuksena asian kanssa taisteleville perheenpäil… eikun -emännille). Karuna, mutta ah niin yököttävänä tämä karvaongelma kohtasi minut avatessani margariinipakettia. Siis uutta herranjumala!! Otin foliokuoren reunasta kiinni ja repäisin, niin mikäs se siellä? KOIRANKARVA! Älkää hyvät ihmiset kysykö, miten se sinne oli joutunut tai jopa jos karvalta kysyttäisiin niin päässyt? - En minä tiedä!! Biologian tunneilla poikien alavessassa mitä ilmeisimmin liian usein tupakilla olleena en ymmärrä miten mato pääsee omenan sisään, vaikka kuori on ihan ehjä, niin ei minun varmaan tarvitse tietää tuotakaan.

Luulin itseäni oudoksi, kun mietin karvaongelmaa käänteisesti ja ajattelin, että jos imuroisikin koiran eikä vasta karvoja lattialta? Asiasta enemmän tietoa kerättyäni huomasinkin sen olevan suosittua ja usean koiran pitävän siitä suunnattomasti siihen totuttuaan. Pieni teho ja kalustesuutin tuovat kuulemma parhaan lopputuloksen ja koira tykkää….”Hulluja nuo koiraihmiset” sanoisi varmaan Koiramäen Asterix.

Sain loistavan vinkin tuttuni autofiksaamosta, jossa ammattilaiset ensin polttavat itsepintaiset koirankarvat penkeistä ja sitten pesevät erityispesuaineella ja jo tuoksuu ja näyttää kuin uudelta. Kätevänä miehenä tietysti ensimmäisenä aurinkoisena kevätpäivänä aloin putsaamaan pihalla autoani. Ei onnistunut…. Nyt kuljen bussilla ja tappelen vakuutusyhtiön kanssa oliko autoni palo syytä törkeästä huolimattomuudesta vai ei.

Nyt kun kesä lähestyy, niin hiphopparit & punkit lähtevät taas liikkumaan. Tutkailin nettiä ja etsin hyvää punkinkarkoitinta. Löysin jonkun vinkuintialaistuotteen, jonka uskoin olevan hyvä kunnes luin käyttöohjeet: Vain sisäkäyttöön!! Nuorison muotitermi: LOL! tässä tapauksessa Luuletko olevani luupää?

Tässä faktaa koirankarvan hyötykäytöstä:

Koirankarvan kehräämisellä on pidemmät perinteet joissakin maissa kuin lampaan villan kehräämisellä.

Lähes kaikkien koirarotujen karvoja voi kehrätä langaksi. Kaikki pitkäkarvaiset rodut käyvät, esimerkiksi collie, shetlanninlammaskoira, belgianpaimenkoira, newfoundlandinkoira, samojedinkoira, suomenpystykorva. Jos koirasta irtoaa paljon pehmeää karvaa, kannattaa kokeilla kehräämistä oli koira minkä rotuinen tahansa (vaikka monirotuinen). Kehräykseen soveltuvan karvan pituus tulisi olla vähintään 5 cm.

Koirassa on kahdenlaisia karvoja: ulompi turkin kerros on kiiltävä ja karvat ovat karkeampia kuin turkin sisemmässä kerroksessa jossa karva on pehmeämpää ja tiiviimpää. Kummankin kerroksen karvat ovat sopivia kehräykseen mutta sisemmän kerroksen karvoja on kehräyksessä oltava mukana jotta kehrääminen onnistuu ja langasta tulee käyttökelpoista. Uloimman kerroksen karvat eivät sitoudu lankaan yhtä tiiviisti ja saattavat irrota langasta sitä käytettäessä.

Ystävällisesti,

Hirvee Harmikoira

Ps. Kulttuuripääkaupunkivuosi vetelee viimeisiään niin sen kunniaksi loppuun Turkkulaine koiratarina:

Kaveri lähti hommi Afrikka ja otti koiras mukka. Siäl ol paljo haisteltava ja nii siin sit kävi et koira hävis viirakko.
Pia koira huamas, et leoparti havitteli siit lounastas ja koira miätti hetke, mil hää saa ittes pelastettu. Niimpä koira keksis: Hää nappas jonku vanha luu maast, kääns selkäs leopartil ja juur ku leoparti ol hyäkkäämäs, koira sylkäs luum pois suustas ja sanos “Huh, huh, olipas pahmmakune
leoparti, onneks se o nyy syäty”.
Leoparti kiitti onnetas, ettei ollu ehtiny hypätä koiran kimppu ja lähti tiähesäs.
Apina ol kuitenki puus ja näki koko tapaukse. Apina ajattel, et jos hää käräyttä ton koira valehtelemisest, hää voisis saara leopartist
ystävä, eikä tää enä yrittäis syärä apina. Apina men kertoma leopartil, et kummotto koira ol tätä kusettanu.
No leoparti tiätenki suuttus helkutimmoisest ja huus apinal “Hyppä mun
selkkäsän nii pääses kattoma kummotto höynäyttäjäl käy”.
Koira näki leoparti juakseva apina seljäs hänt kohti. Sillo koira kääns selkäs ja huus suurel äänel “Misä see saatana apina viippy.
Määhä läheti sen hakema uut leopartti ainaki pual tuntti takaperi.
Nälkä täsä tule.”

Tarinan opetus:
Perssenualemine voi autta hetkeks, mut Taitava Paskanpuhuja selvii tilanttest ku tilanttest!!

“Kui palju o liikaa?”, kysyy Jope Ruonansuu vahvalla viron aksentilla erään kappaleensa lopussa. Hyvä kysymys….. pirun hyvä kysymys…. ja monta vastausta.
Tunnen monta koiraperhettä, joissa nelijalkaisia ystäviä on monta, paljon, useita, lukuisia tai ihan s**tanasti, mutta yksikään niistä ei ole liikaa. Kaikilla on oma paikkansa sohvalla, näyttelyhäkissä, sängyssä, eteisessä, keittiössä tai vaikkapa vintillä. (mm. vinttikoirat :-).

Lukumäärän laskennasta tulee joskus erilaisia variaatioita koiraperheen sisällä. Todistin kerran seuraavan episodin:
Perheessä oli sovittu koirien maksimilukumääräksi neljä. ( toinen perheenpää oli seonnut…. anteeksi henkeen ja vereen koiraharrastaja ja toinen ei ihan niin……).

Eräänä kauniina kesäpäivänä vilinä, niin pihalla kuin, sisälläkin oli sitä infernaaliluokkaa, että perheen miespuolinen pää päätti laskea koirat.

KAKSIKYMMENTÄKAKSI oli tulos ja sitten vaimon kimppuun!! Kimppuun sillä mielellä, että mielessä oli enemmänkin perheen pääluvun vähennys kuin lisäys.
Vaimon selitys oli seuraava: ” Niin no eisenyt ihannoinoo.. että niitä olis 22. ” No miten h**vetissä se sitten on?” tiuskaisi miehemme. ” Katsos kun tuo valkoinen, nuo kaksi ruskeaa ja tuo joka on tuolla kummun päällä niin ovat hoidossa. Sitten nuo harmaat siskokset ovat sijoitusnarttuja, jotka ovat täällä vaan penikoimassa ja niille tuli nyt vaan juoksu samaan aikaan, semmosta se on hohhoijaa… Sitten tuo musta on Riitta-Irmelin kotikoira ja muistathan sä, että sillä oli nyt se risteily ja sitten Riston piti lähteä yllättäen Kuubaan ja tuli se vauvakin… Ja sitten on tuo Pikinokka, joka tuli sillai ikävästi palautuksena , kun siihen perheeseen tuli se allergia, muistathan ku mä sanoin. Niin ja sitten on nuo Hasselbengtien uros ja narttu, jotka lähtee mukaan sinne Vilnan näyttelyyn. Kyllämä siitäkin sulle sanoin… sä vaan et varmaan taas kuunnellu….
Pentuja on tietty pentutarhassa viis ja sisällä kolme ja sitten on tuo sun oma koira, joten itse asiassa kun lasketaan yhteen, niin eihän mulla oo kun kolme koiraa, joten hmmm.. voisinkin alkaa kattoon taas uutta näyttelyrassia.”

Luojan kiitos se nainen oli nuoruusvuosina ihan piirikunnallista tasoa pikajuoksussa. Hemmetin kovaa sitä pystyy lähtemään nurmikoltakin, ilman telineitä ja vielä paljain jaloin.

Samaisessa perheessä päästiin tietynlaiseen tasatilanteeseen, kun jälleen kerran kauniina kesäpäivänä mies oli ostanut koko korin olutta vaikka sovittu oli vain sixpäkistä.
” Noo ei senytihan noin ooo…. Katoskun naapurin Seppo ei juonu keskiviikkona ollenkaan saunakaljoja ja yleensä se ottaa ainakin neljä. Ja sitten seurakunnan Wolfgang lopetti alkoholinkäytön jo viis vuotta sitten ja tässä on niinkun pullo, joka sen vuodelle… ei oo paljoo se. Ja sitten muistatko kun oltiin viime kesänä Tukholmassa ja piti ajaa aamulla, niin oisin juonu ainakin kuus kaljaa, kun oli se hyvä trubaduurikin. Ja sitten viime kattotalkoissa Jaska pudotti kolme pulloa katolta, joten mä vähän niinkun korvaan nyt niitä. Ja lisäks olin sopinu isävainaani kans et otan oluen aina myös sen muistolle eli itteasiassa multa puuttuu kuus kaljaa, joten taidan poiketa Siwalla ennen kun lämmitän saunan! tokaisi mies ja hymyili….. ivallisesti hymyili….

Ystävällisesti,

Hirvee Harmikoira